Paiva Rotterdamissa: Cirque du Soleil

Eilen tein jotain mita olin halunnut jo pidemman aikaa: nahda Cirque du Soleil - esityksen! Noin kuukausi sitten nain televisiossa mainoksen, etta ryhma olisi tulossa esiintymaan tanne, ja paatin saman tien etta liput olisi varattava. Esitys oli Ahoy Rotterdamissa, missa en ollutkaan kaynyt aikaisemmin. Rotterdam kaupunkina on minulle aika tuttu, koska haluaisin muuttaa sinne opiskelujen jalkeen.

Ennen esitysta kavimme syomassa pikkupannukakkuja (poffertjes) katukojusta.

Kojussa oli pannukakkujen paistoon iso vohvelirauta ja taikinanlevitin, olinkin miettinyt aina ravintolassa noita tilatessani miten vaikka 30 kappaleen tilaus saadaan hoidettua nopeasti!

Pannukakut tarjoillaan tietysti voin ja tomusokerin kera. 30 kappaleen annos oli kahdelle hengelle hieman turhan tuhti, mutta hyvaa oli!

Pannukakkujen jalkeen suuntasimme Rotterdamin Markthallille, koska viime kerran nain sen vasta puolivalmiina ja rakennusmiesten ymparoimana. Rakennus on kuitenkin nyt jo kaytossa, ja ulkopuolella nakyneista kylteista paatellen viela ainakin penthouse olisi vapaana... Rakennuksen on suunnitellut toimisto MVRDV, joka mielestani tekee hienoa jalkea. Mielestani upeinta rakennuksessa oli kuitenkin sisapuolen maalaus, kasvi- ja ruoka-aiheet sopivat taydellisesti alapuolella olevaan katettuun ruokatoriin.

Tassa kuvassa nakyykin 'torikojut', jotka tayttavat rakennuksen keskella olevan tyhjan tilan.

Aikamme kaupungilla pyorittyamme lahdimme metrolla Ahoyta kohti, ja hyva etta saavuimme ajoissa, koska ovien edessa oli pitkat jonot. Pihasta oli paha ottaa hyvaa kuvaa, koska en tullut ottaneeksi kameralle statiivia mukaan!

Esitysta odotellessa yritin ottaa myos hallista hyvaa kuvaa. Mielestani paikka oli todella hieno! Talla keinoin sain kuitenkin kamerani akun tyhjennettya, vaikka kotona katsoin etta akussa olisi virtaa taydet kolme palkkia. Kiitos Nikon!

Itse esitys oli todella henkeasalpaavan hieno, oli tosi hienoa nahda miten ammattitanssijat/taiteilijat liikkuivat niin sulavasti ja luonnollisesti, ja tietenkin nayttivat kaikenlaisia esityksia! Esityksen juonta oli hieman vaikea seurata, kun lavalla oli usein kaksi tai useampi akti menossa samaan aikaan, ja useimmiten paaesitys, kuten vaikka kuvassa nakyvat koysitanssijat, veivat kaiken huomion. Kuvat ovat huonolaatuisia, mutta niista saa kiinni esityksen tunnelmasta. Musiikkia en valitettavasti voi nayttaa, mutta sekin oli todella hienon kuuloista!

Esityksen nakeminen todellakin kannatti, lahtisin toista kertaa milloin vain.

Orkideoiden ja avokadopuun uudelleenistutus

Paatin eilen vaihtaa molempien orkideoiden ruukut ja maa-aineksen, etta ne lahtisivat parempaan kasvuun nain kevaan korvilla. Vuorossa siis aikamoinen kuvapostaus, kun otin kuvia melkein jokaisesta tyovaiheesta, lukuunottamatta multaisimpia ruukuntayttoja.

Aloitin siis vuoraamalla alueen sanomalehdilla, etta multaa ei loytyisi kaikkialta ruukuttamisoperaation jalkeen. Potilaina talla kertaa oli avokadopuuni, oma orkideani ja rappukaytavasta talla viikolla pelastettu uusi orkidea.

Aloitin orkideoista, kun niiden maa-aines on vahemman sotkevaa. Vasemmalla nakyy oma vanha orkideani, joka kukki viime kerran tana syksyna. Loka-marraskuussa kaikki kukat kuitenkin surkastuivat, ja kasvi ei ole nayttanyt hirveasti kasvun merkkeja, muuta kuin muutaman vihrean kyhmyn varren alaosassa. Ajattelin vaihtaa kukan karikkeet, koska se on kasvattanut pitkia ilmajuuria, jotka vahingoittuvat herkasti kasvia kastellessa ja liikutellessa.

Oikealla nakyy loytoorkidea, joka onkin hieman suurempi kuin ensimmainen orkideani. En tieda kasvin historiaa, mutta siita nakee, etta uusi ruukku ja juurien trimmaus on paikallaan.

Allaolevasta kuvasta nakyy uudelleenistuttamisen paasyy: pitkalle torrottavat ilmajuuret, kasvi nayttaa kiipeavan ulos ruukustaan.

Loytoorkidean juuret ovat jo silminnahden huonossa kunnossa: ruukun rei'ista tyontyi ulos kuivaneita ja madantyneita juurenpatkia. Kasvi nayttaa kasvavan myos aika pienessa ruukussa kokoonsa nahden: juuret tayttavat koko ruukun.

Aloitin tyot ottamalla kaikki tarvikkeet esille (uudet pestyt ruukut, orkideakarikkeen, sakset ja kovia myrkyttomia solumuovin palasia ruukun tayttoon). Oikeastaan minun olisi pitanyt valita pienempi ruukkukoko, mutta talla hetkella minulla oli vain liian pienia ruukkuja ja kuvassa olevia isoja ruukkuja. Kaikki kasvini alkavat olla jo sen kokoisia, etta ne asustavat samankokoisissa isoissa ruukuissa!

Orkideat lahtivat ruukuistaan irti suhteellisen helposti, koska olin kastellut ne hiljattain. Rapsuttelin kaiken vanhan karikkeen pois juuristoista, ja ruukun sisalto oli melko yllattava. Loytoorkidean karikkeen joukossa oli vaahtomuovin palasia, joihin kasvi oli kasvanut kiinni. Vaatomuovi pysyy kosteana pitkaan, etenkin suljetussa ruukussa, ja juuret olivat madantyneet sen ymparilta. Harmi!

Suurempi yllatys tuli vastaan oman orkideani ruukussa. Luulin, etta kasvi oli hyvassa kunnossa, mutta ruukun sisalla oli inhottava yllatys. Kasvi oli istutettu ison sammalpallon paalle, ja kaikki sammalpallon viereiset juuret olivat madantyneet ja kuolleet pois! Vedin sammalpallon irti ja leikkasin huonot juuret pois. Allaolevassa kuvassa pahimmat juuret on jo poistettu - kasvin keskelle jai iso tyhja tila.

Koska orkideoiden kariketta ei pitaisi kayttaa uudelleen, jatetta tuli aika kasa. Karikkeen paalla nakyy sammalpallo, joka madannytti orkideani juuret. Taka-alalla kasa vahingoittuneita ja matia juuria.

Itse istutuksesta en tullut ottaneeksi kuvaa, kun olin kyynarpaita myoten karikepussissa ja toisella kadella piti tukea kasveja, etta ne asettuisivat ruukun keskelle. Olen lopputulokseen kuitenkin todella tyytyvainen! Isompo orkidea taytti ison ruukun hyvin juurillaan, mutta pienemman olisin voinut istuttaa takaisin omaan ruukkuunsa. Istutin sen kuitenkin loppujen lopuksi samanlaiseen ruukkuun kuin toisen orkidean.

Orkideoiden jalkeen vuorossa oli avokadopuuni. Istutin siemenen ruukkuun joskus viime kevaana, joten taimi on kohta vuoden ikainen. Kasvi on nyt noin 45 sentin korkuinen, ja aloittelee kevaan kasvuspurttiaan. Ajattelin antaa sen juurille kerrankin tarpeeksi tilaa, etta kasvi saisi enemman voimia kasvaa isommaksi tana vuonna.

Pitkan hoikan puun uudelleenistutus ei kuitenkaan ollut helppoa. Kasvin varsi on viela melkoisen hento ja lehdet isot ja raskaat, joten vanhan ruukun poistossa piti olla todella varovainen. Juuripaakku pysyi kuitenkin natisti kasassa, koska kasvi oli kasvattanut juuria ruukun reunoille asti. Uudelleenistuttamisen kanssa olisi voinut viela odottaa, mutta nyt kasvilla on ainakin tarpeeksi tilaa koko kesaksi.

Kun kasvin sai irti aikaisemmasta ruukusta, istuttaminen ei ollut ollenkaan vaikeaa! Multaa ruukkuun entiselle korkeudelle, juuripaakku keskelle ja reunojen taytto. Valmista!

Alla viela lahiotos avokadon rakenteesta. Kasvi kasvaa tekemalla 'tupsun' karjestaan aina noin parin viikon tai kuukauden valein, ja tupsussa on neljasta kuuteen uutta lehtea. Tuloksena on kaunis tikkumainen puu, joka pysyy jamakkana jos se saa tarpeeksi valoa. Kasveja voi myos trimmata karjesta, jolloin ne alkavat haarautua. Itse ajattelin odottaa viela ainakin parikymmenta senttia ennen trimmaamista, koska haaveissani on pitka lattialla seisova puu. Ihana kasvi!

Tankotanssia ja loytoorkidea

Tama viikko alkoi harvinaisen hyvin. Pyorailin maanantaina toihin kauniissa auringonpaisteessa ja koko kaupunki naytti ihanan kevaiselta. Illalla oli taas tankotanssitreenit, ja talla kertaa paasimme tekemaan notkeusliikkeita! Olen jo vuoden alusta pyrkinyt venyttelemaan lahes paivittain, joten aihe oli mieleinen. Minulle ei kuitenkaan tullut mieleenkaan, etta voisin viela tehda spagaatit, koska en ole tehnyt niita nyt moneen vuoteen. Otin todisteeksi tasta myos kuvan, mutta harmikseni paallani oli t-paita koko rinnan kokoisella yliopiston painatuksella, joten kuvat saavat jaada toiseen kertaan.

Mista kuitenkin tuli otettua kuvia, oli rappukaytavassa tarjolla ollut orkidea! Poismuuttava asukas oli jattanyt alarappuun kasan sekalaisia tavaroita ja lapun etta saa ottaa ennen kuin tavarat menevat roskiin. Kasan paalla oli naivettynyt orkidea, jonka paatin ottaa hoiviini ihan haasteen vuoksi. Kukan lehdet olivat melko huonossa kunnossa ja koko kasvi naytti naivettyneelta ja veltolta. Kotona tarkistin kasvin juuret, jotka olivat pohjasta madantyneet. Orkideaa oli kai kasteltu kuin normaalia huonekasvia, jolloin koristeruukkuun jaa seisovaa vetta.

Tavoitteena olisi saada orkidea parempaan kuntoon hyvalla hoidolla ja oikealla kastelulla, ja lopulta saada selville minka variset sen kukat ovat! Kyseessa on siis toinen orkideani, ensimmainen on kohta jo vuoden ikainen ja kasvattaa nyt toista kukkavarttaan.

Rappukaytavasta loytynyt orkidea. Kuva on itse asiassa kasittelematon, mutta aamun hajavalo loi kauniit pehmeat varjot.

Tiistaina oli vuorossa taas squash-treenit. Tyoskentelin puolet paivasta ja toisen puolikkaan vei seminaarikurssin tyopaja, joten pieni liikunta oli vain hyvasta. Kurssilla oli uusi vetaja, ammattimainen squash-valmentaja, ja ohjaus oli mielestani talla kerralla paljon parempaa kuin aikaisemmin. Koko tunti meni lyodessa palloa seinaan ensin oikealta puolelta ja sitten vasemmalta, mutta olikin vain hyva treenata lyonteja ohjauksen kanssa. Olin nakojaan lyonyt palloa ihan vaarin, melkein 90 astetta vaaraan suuntaan kaantyneena, minka takia palloilu ei aluksi sujunut. Tunnin lopuksi olin kai jo parempi, kun sain enemman voimaa lyonteihin enka tiputtanut palloa enaa yhta useasti!

Squash-treeneja odotellessa - ihana auringonpaiste!

Neulottu lapparisuojus ja silkkipainetut puuvillakassit

Paivan paatteeksi viimeistelin pari projektia jotka ovat olleet tyon alla tai suunnitelmissa jo pidempaan. Tarvitsin tietokoneelleni suojapussin, koska pidan lapparia usein mukana. Ajattelin neuloa suojuksen pehmeasta, paksusta langasta, etta saisin kuohkean ja iskuja vaimentavan pinnan suojukseen. Ostin viime vuonna kierratyskeskuksesta pussillisen kayttamattomia lankoja, ja niiden joukossa oli paksu musta-valkoinen kirjava lanka.

Neuleen edetessa eteen tuli kuitenkin odottamaton ongelma: arvioin langan menekin tai lapparin koon hieman vaarin, ja lanka loppui ennen aikojaan. Koska lanka oli kirpparilta, lisaakaan ei saanut. Kavin paikallisissa kaupoissa katsomassa olisiko vastaavia lankoja missaan, ja ainoat samanpaksuiset langat olivat todella kirjavia ja yhteensopimattomia. Loysin tarjouskorista muutaman pikkukeran viininpunaista ontelokudelankaa, ja se oli paras huonoista vaihtoehdoista. Mielestani lopputulos on ihan hyva, jos ottaa huomioon etta koko laukku tuli tehtya jamalangoista ilman sen suurempaa suunnitelmaa! Suojus tayttaa myos tarkoituksensa, neulos on hyvin kuohkea ja pehmea ja todellakin mittatilaustyona tehty,

 

Lapparin suojus luonnollisessa ymparistossaan.

Pieni rusetti tasapainottaa jamalankojen eroavaisuutta.

Toinen projekti, jonka viimeistelin olivat puuvillaiset lehmakassit. Samalla tulin viimeistelleeksi yhden projektilistani kohdista: #31 Ompele lehmakassit! Kassit olivatkin olleet tyon alla jo kolmatta kuukautta. Viime marras-joulukuussa otin osaa silkkipainotyopajaan. Tein grafiikat tietokoneella alun perin kaksivarista paperiprinttia varten, mutta tyopajan aikana minulle jai tarpeeksi aikaa kokeilla painamista myos kankaalle. Mittoihin leikatut kankaanpalat viruivat pari kuukautta kaapin pohjalla, kun en tullut tarttuneeksi ompelukoneeseen ennen tata iltaa. Kasseista tuli kuitenkin juuri sellaiset kuin toivoin! Naista piti tulla joululahjoja, mutta nyt ne paatynevat kauppa- ja kirjastokasseiksi. Oli kuitenkin hienoa ommella jotain pitkasta aikaa ja saada keskeneraisten projektien listaa taas lyhyemmaksi,

Sunnuntaitoimia: viherkasvien uudistus

Vaikka tama viikko oli virallisesti lomaviikko, olen ollut todella kiireinen koko viikon. Paasin maanantaina aloittamaan uudessa tyossani, tiistaina jouduin matkustamaan junalla ympari maata uuden passin perassa, ja loppuviikosta siivosin koko asunnon katosta lattiaan. Ehdin aloittamaan myos uuden kasityoprojektin, lapparisuojan, joka on nyt viimeistelya vaille valmis. Tuosta myohemmin!

Sunnuntain kunniaksi ajattelin jakaa jo pitkaan liian pienissa ruukuissa sinnitelleet viherkasvini. Kyseessa olivat viirivehka ja anopinkieli, jotka olivat vielakin ostoruukuissaan viela nain muutaman kasvuvuoden jalkeen. Ostan yleensa huonekasvini pienina, joten ruukkujen vaihto isompaan ei tuota ongelmia. Nama molemmat kasvit olivat kuitenkin jo 18 sentin ruukussa, joten vaihto ja jakaminen oli lykkaantynyt moneen kertaan.

Jaoin ensin anopinkielen, ja ruukku oli odotetusti aivan toivottoman taynna juuria. Laskin etta olisin voinut jakaa kasvin seitsemaan osaan, mutta paatin pitaa jokaisessa ruukussa ainakin kaksi lehtiruusuketta. Viirivehkan jakaminen oli mutkikkaampaa kuin paakkuisen anopinkielen, koska ruukku oli aariaan myoten taynna juuria. Leikkasin kasvin julmasti keskelta kahtia, ja tulokseksi jai kolme hyvankokoista kasvia. Laitoin ylimaaraiset kasvit jakoon facebook-kirppikselle, koska yksi molempia on riittavasti minulle!

Ennen jakoa: kaksi selkeasti ylikasvanutta puskaa.

Jaon jalkeen: sain hakea lisaa isoja ruukkuja, kun kasvit olivatkin isompia kuin mita ajattelin.

Lopputulos: nama kasvit pitaisi saada annettua pois.

Multia vaihtaessani tarkistin myos farmini tilanteen: vain parissa viikossa, pienista taimista on tullut jo hyvankokoisia kasvinalkuja. Taimet eivat suuttuneet ruukkujen vaihdosta, vaan kasvavat hyvaa tahtia. Kunhan saan extrakappaleet annettua tai vaihdettua pois, aion istuttaa seuraavan eran, johon kuuluu muun muassa tomaatti, paprika, chilipaprika ja kerasalaatti. Parvekepuutarha siintaa jo selkeana mielessa! Toivottavasti lampotilat lahtevat nopeasti nousuun, koska pian en enaa mahdu asuntooni kasveineni!

Ruukkukokoelma sekalaisia yrtteja: muoviruukut annan pois, mutta saviruukut paasevat kesalla parvekkeelleni.

Kuvassa ruohosipuli, basilika ja korianteri. Pienia taimia on kiva seurata, kun ne kasvavat niin nopeasti!

Ilokseni huomasin myos etta kaktuslautasella menee hyvin. Siemenpussissa ei ilmoitettu itavyysprosenttia, joten kylvin noin kolmasosan pussin sisallosta. Nyt kolmisen viikkoa myohemmin astiassa nayttaisi olevan parisenkymmenta kaktuksen alkua. Viime kerralla kasvatusta yrittaessani pussissa oli vain kahdenlaisia siemenia, mutta talla kertaa taimissa nayttaisi olevan enemman variaatiota. Aika nayttaa millaisia kaktuksia naista tulee! Harmikseni luin netista, etta taimien kasvamiseen voi menna jopa puoli vuotta, ennen kuin ne tulisi istuttaa omiin ruukkuihinsa. Pitanee vain odottaa, vaikka tekee jo mieli lajitella pikkukaktuksia pieniin saviruukkuihin!

Kaktusfarmi ja pienet taimet sirkkalehtineen.

Puutarhurointia & urheilua

Parina viime paivana olen paaasiassa tehnyt kouluhommia, tyoskennellyt ja hoitanut juoksevia asioita ensi viikkoa varten, jolloin ensimmainen oikea harjoittelujaksoni alkaa. Jollain ilveella olen onnistunut tayttamaan kalenterini kokonaan, vaikka naennaisesti minulla pitaisi olla paljon vapaa-aikaa! Uusi suunnitteluprojektista vapaa rytmi kuitenkin miellyttaa minua, ja minulla on ollut paljon paremmin aikaa tehda muutakin kuin istua yliopistolla aamusta iltaan.

Maanantaina kavin noutamassa kaupasta viela lisaa siemenia, etta voin laajentaa farmiani. Sain kukkakaupasta ilmaiseksi pienia muoviruukkuja, ja innostuksissani jaoin kaikki vasta vaikka puoliksi itaneet siemenet jo omiin ruukkuihinsa. Laitoin osan yrteista terrakottaruukkuihin jotka itse ajattelin pitaa, etta voin antaa muoviruukkukasvit pois jos ylituotanto uhkaa. Kuvissa taimien uudelleenistutuksesta on kulunut kaksi paivaa, ja onneksi en rikkonut taimia kun ruhjoin niita uusiin ruukkuihin. Ensi kerralla jos malttaisi odottaa paremmin! Kunhan taimet kasvavat tarpeeksi, niin istutan uudet siemenet: ostin teeyrtteja ja kaiken maailman kasviksia, muun muassa chileja, tomaattia, lehtisalaattia ja kurkkua. Siemenet olivat halpakaupasta eurolla, joten saa nahda jos ne edes itavat.

 

 Pienoisfarmini muutti kasvihuoneisiin.

Kuvasta nakyy, etta kasvit ovat elossa niiden jakamisesta huolimatta!

Maanantaina aloitin myos toisen uuden harrastukseni. Koska pariin viime vuoteen en osannut loytaa aikaa urheilulle, ajattelin kokeilla jotain taysin uutta. Katsoin sporttikeskuksen lajilistat lapi, ja bongasin listalta tankotanssikurssin. Mikapa ettei, ajattelin, ja lahdin ennakkoluulottomana mukaan. Minulla ei ole mitaan tanssi- tai voimistelutaustaa, kun aikaisemmin harrastin todella erityyppista liikuntaa. Tankotanssi oli kuitenkin ihan positiivinen yllatys! Ensimmaisella tunnilla hiki tuli kuitenkin lahinna alkulammittelyssa, huomasin etta voimalihakset (vatsa-, selka-, kasi-...) olivat surkastuneet siita mita muistin niiden olleen viela nelisen vuotta sitten. Itse tunnilla harjoittelimme vain kolmea tai neljaa eri liiketta, jotka eivat sinansa olleet haastavia. Oli kuitenkin hienoa kokeilla erityyppista liikuntaa mihin on joskus iat ajat sitten tottunut. Taman tunsin ainakin seuraavana aamuna. Tiistain squash-treenien jalkeen kaikki lihakset olivat saaneet tasapuolisen kasittelyn.

Talla viikolla aloin myos kasaamaan yhta listani paakohdista: tavoitteenani oli, etta lukisin yhden oman alani kirjan viikossa, nyt kun minulla on todellakin aikaa sille. Hahmottelin pienen luonnoksen, ja jo parissa minuutissa kirjoja oli kertynyt paperille kolmatta kymmenta. Josko viikon loppua kohden alkaisi jo aloittelemaan!

Viikonlopun toimia: itse tehdyt perunalastut ja kasvatusprojektien tuotoksia

Kaytin puolikkaan sapattivapaani ensimmaisen viikonlopun ensisijaisesti tyoskentelyyn, mutta aikaa riitti kaikkeen muuhunkin. Perjantain viimeinen tentti loppui jo puoliltapaivin, joten tulin kotiin tyoskentelemaan pariksi tunniksi. Paatin tehda perunalastuja pitkasta aikaa, koska keittiossa oli viela kasvispadasta jaaneita perunoita ja jaakaapissa ylimaarainen ranskankerma.

Perunalastujen teko ei ole todellakaan vaikeaa, mutta todella aikaavievaa hommaa. Perunat pitaa kuoria, viipailoida, kuivattaa ja uppopaistaa pienissa erissa, jonka jalkeen ylimaarainen rasva pitaa kuivata pois ja mahdollisesti viela maustaa viipaleet. Suoraan sanoen on kannattavampaa ostaa sipsit valmiina kaupasta, kun pieneen kulholliseen menee aikaa jo noin 45 minuuttia! Kaytin kaksi isoa perunaa, joista sain tuon punaisen kulhon sopivasti puolilleen. Uppopaistaminen oli nain pitkan ajan jalkeen vahan hakusessa, mutta loppua kohden lastuista tuli jo hyvan varisia ja makuisia :) 

Kuvassa sipsitehtaani: kuivatuksesta (talouspaperi oli loppu, joten vessapaperi sai kelvata...) oljypataan, siita rasvojen kuivaukseen ja kulhoon suolattavaksi.

Toiseen kokkausaiheeseen: olen jo viime vuoden kevaasta asti haaveillut kasvattavani parvekkeillani yrtteja ja joitain hyotykasveja. Viime vuonna en ehtinyt toteuttaa suunnitelmaani, mutta tana vuonna olen hyvin ajoissa: pari viikkoa sitten laitoin muutaman suosikkikasvini siemenia kasvamaan, etta kokatessa yrtteja olisi aina kaden ulottuvilla tuoreeltaan. Kylvin pinaattia, basilikaa, korianteria, ruohosipulia ja rucolaa, ja vihdoin kaikki ovat alkaneet itaa! Parin viikon sisalla taimet pitaisi siirtaa isompiin ruukkuihin, kun nakojaan kylvin siemenet vahan turhan tiheaan. Jotkut taimet nayttavat myos todella hennoilta, joten saa nahda mita farmiprojektistani loppujen lopuksi tulee :)

Pientilani. Taka-alalla nakyy toinen kokeilu, kaktuksen siemenet!

Jarjestyksessa vasemmalta: korianteri, basilika, ruohosipuli, rucola ja pinaatti.

Viikon aikana ostin myos kaktuksilleni koristekivia, etta multaruukut nayttaisivat paremmalta. Aloin myos kastelemaan kaktuksiani uudestaan, kun tuolla koillisikkunalla on nyt melkein kuusi tuntia auringonpaistetta paivassa. Kuvan oikeassa alanurkassa nakyy yksi uusimmistani kasvihankinnoista, elava kivi eli lithops. Toivottavasti se pysyy hengissa!

Lithops-kasvi lahempaa.

Viikonloppuni kuitenkin jatkuu viela huomenna maanantaina, joten saa nahda mita tekemista viela keksin. Huomiselle olisi ohjelmassa ainakin pari tuntia tyoskentelya, hieman kouluhommia, ja ehka saisin myos uuden pyykkinarun ripustettua parvekkeelle, kun sekin on ollut tyon alla jo pitkan aikaa.